Sydän, sydän – entistä raskaampaa!

-Tuomakselta kysyttiin joskus samaa. Hän vastasi, että kyse on liikkeestä. Se on ihan hyvä vastaus. Livenä pyrimme sellaiseen energiapommiin, että oksat pois. Viime vuosien aikana energiapommi on tainnut tosin muuttua kaloripommiksi lihomisemme myötä. Juho muotoili kiusallisen lihomisemme hienosti; Sydän, sydän - entistä raskaampaa! Liike liittyy nähdäkseni myös siihen, ettemme tahdo jämähtää mihinkään tyyliin pitkäksi aikaa. Se toimii oikein hyvin joillakin yhtyeillä, mutta muuttuminen on jollain tasolla meille elinehto. Mutta ennen mitään muuta Sydän, sydämessä on kyse Tuomas Skopan, Mikko Rekosen, Juho Minervan ja Tomi Flycktin ystävyydestä.

Millaiset ihmiset pitävät tai eivät pidä Sydän, sydämestä?

-Suomalaiset.

Onko joku erityinen kommentti yhtyettä koskien jäänyt mieleen?

-Kerran poliisipartio saapui ilmoittamaan kesken keikan, että musiikkimme on älyvapaata jynkytystä. Se piristi kummasti tylsää iltaa.

Keikoillanne on aina todella suuren energisyyden lisäksi joku teema. Mikä teema on jäänyt erityisesti mieleen?

-Vaikea nostaa mitään yksittäistä teemaa ylitse muiden. Eihän meillä varsinaisesti edes aina mitään teemaa ole, kun olemme päässeet laiskistumaan. Yleensä teemamme ovat olleet hyvinkin viitteellisiä. Kerran esimerkiksi Tuomaksen piti jostain kumman syystä olla Viiksi-Vallu. Emme jaksaneet hommata tekoviiksiä, joten teippasimme Tuomaksen suun eteen housut. Tältä pohjalta kun joskus tekee jotain hyvin, on helppo saada yleisö kavahtamaan. Yhdellä keikalla lavastimme splatter-elokuvia tekevän serkkuni opastuksella Tuomaksen puukottamisen. Olin pyytänyt yhden hevimörön työpaikaltani puukkojunkkariksi. Homma meni teineille täydestä. Jälkikäteen sain sähköpostia, jossa pahastuneet ja pelästyneet fanit kertoivat heittäneensä kaikki levymme mökin paskahuussiin. Toinen vähän samaan sarjaan menevä episodi koettiin Kuopiossa. Kuopion Henry’s Pubista oli jostain syystä muodostunut meille ylitsepääsemätön hevonpaskakasa. Aina siellä keikkaillessa homma meni riitelyksi, usein itse konsertinkin aikana, vaikka muuten se on meille melko harvinaista. Kun sitten viime keväänä tuli taas aika lähteä Henkkaan keikalle, tuli vahva fiilis, että nyt pitää keksiä jotain pirullista. Teinkin sitten koulussa kopion yhdestä Marshallin bassonupista. Sisään jemmasin savukoneen. Keikalla sitten mulla Juholla tuli muka riitaa ja Juho kaatoi kaljat siihen feikkinuppiin. Käyttösavut pihahtivat ilmoille ja homma osoitti jälleen kerran kuopiolaisittain tuttuja hyytymisen merkkejä. Harmi, ettei yleisölle ihan täysin välittynyt, että koko juttu oli suunniteltu. Osa jengistä lähti yökerhopaloa peljästyen karkuun ja yksi kaveri kertoi, että narikkajonossa oli ollut pettynyttä porukkaa, jotka olivat raivonneet, että eivätkö noi nyt osaa olla tappelematta. Ihan näistä perinteisemmistä teemoista harvinaisen mukavaa oli viime keväänä wrestlingin ympärille punotuilla keikoilla. Pistettiin ukkoa kapalevypöydistä läpi ja lyötiin kitara päähän paskaksi. Se oli aikaa se.

Onko huhu totta, jonka mukaan taannoisen Helsingin Glorian keikan teeman seuraksena joku Sydän, sydämen jäsen olisi erotettu koulusta?

-Tuomaksellahan oli jo viisi vuotta aiemmin hankittu elinikäinen esiintymiskielto alla yläasteaikaisen deathmetal-yhtyeensä Apocalypsen kanssa perseestäreväistyn ”Kaija on kakka” –klassikon tähden. Uskonnonopettaja Kaija Xxxxxxxx-Xxxxxxx pahoitti siitä nimittäin mielensä. Jostain kumman syystä pääsimme Tuomaksen esiintymiskiellosta huolimatta soittamaan koulun puurojuhliin Gloriaan. Siinä vaiheessa Tuomas oli sivarina koulussa, minä ysiluokan häiriköiden opena ja Rekonen opiskelijana lukiossa. Ainoastaan Juho oli siis selvillä vesillä. Se oli vielä sitä aikaa, kun meillä oli näitä kristillisiä teemoja. Käsittelimme viisi leipää, kaksi kalaa –tematiikkaa tarjoilemalla oppilaille maittavan aterian. Pari oppilasta sai sämpylästä päin pläsiä. Ja ikävä kyllä taisi ne savusillitkin liitää ilmojen halki. Suurin haloo nousi kuitenkin siitä, kun Juho veivasi keikan munasillaan. Keikan nähtyään musiikinlehtori Laakso totesi pettyneenä: ”lööppikamaa”. Sikäli huhu on siis totta, että näihin aikoihin työsuhteeni päättyi, mutta uskallan väittää, että arveluttava esiintymisemme oli vain pisara meressä. Enemmän vaakakupissa taisi painaa muutamat pedagogiset erimielisyydet opettajakunnan kanssa oppilaiden kiroiluun puuttumista koskien.

Jäätte vuodenvaihteessa määrittelemättömän pituiselle tauolle. Mistä on kyse?

-Siitä, ettemme ole viimeisen seitsemän ja puolen vuoden aikana ottaneet kertaakaan tietoisesti etäisyyttä bändistä. Homma lähti syvästä ystävyydestä. Se on tavallaan päässyt unohtumaan. Näemme toisiamme vain bändiasioiden yhteydessä. Nyt pitää lomailla. Käydä vaikka vesipuisto Serenassa yhdessä. Ja olihan ilmassa tiettyä puutuneisuutta. Toivotaan, että loma virkistää.

Olette julkaisseet kolme hyvin erilaista levyä: akustisen ”Auton”, raskaan särövoittoisen ”Au”:n ja viimeisimpänä koneilla soitetun ”Usko itseesi”. Mitkä levyjen biisit tuntuvat parhailta soittaa livenä? Onko levyillä joitain biisejä jotka eivät ole toimineet livenä?

-Kyllähän niitä hyviäkin livebiisejä on siunaantunut. Parhaita ovat ehkä ihan vain minun mielestäni XXX, Hullu tappaja, Tutti Frutti, Jänis, Kukko ja ihan ensimmäinen biisimme Perkele kolme hevosta. Livenä on ollut vaikeuksia muutamien kappaleiden kanssa, mutta enimmäkseen se johtuu siitä, ettemme vaan ole soittaneet niitä ja ne ovat unohtuneet. Kaikkien levyjen biisithän on tehty livesoittoa ajatellen, että kyllä niiden periaatteessa pitäisi toimia. Jotkut ovat vain liian vaikeita, ettei niitä huvita soittaa. Vapautunut räveltäminen on niin paljon kivempaa kuin keskittynyt sormien naksuttaminen otelautaa pitkin. Ihan yksittäisitä biiseistä Käykö täällä Visa Electron? ei tunnu toimivan livenä niin millään, mutta ei se levylläkään mielestäni niin kovin kummoinen ole. Mutta jotkut siitä jostain kumman syystä tuntuvat tykkäävän. Olisikohan se vaan se sen nimi sitten niin helvetin hauska?