Turkulaisen vaihtoehtorockia soittavan 8½-yhtyeen Minna, Pyry ja Aleksandr kertovat mitä yhteistä on palavilla rastoilla ja rintaliiveillä, mikä kulttuuripääkaupunki 2011 –hankkeessa ottaa päähän ja miksi heidän Elephant-EP:tä kannattaa ostaa keikoilta.

1. Olette trio nimeltä 8½? Kauanko olette soittaneet yhdessä ja miten usein soitatte yhdessä?

Aleksandr: Nykyisellä trio-kokoonpanolla olemme toimineet syksystä 2010 asti. Entisen rumpalin lähdettyä bändimme muuttui niin paljon, että on perusteltua puhua nykyisestä Kasipuolesta aivan eri yhtyeenä.

Minna: Triomme (trio on muuten täydellisin rockyhtyeen muodostelma) soittaa silloin kun siltä tuntuu. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Luovuus syntyy siitä että osaa välillä vain olla.

2. Onko 8½:n soittajilla yhteisiä musiikillisia vaikuttajia selvästi yli muiden? Itse kuulen musiikissanne vaikutteita Pixiesista, etäisesti Toolista ja erittäin vahvasti Sonic Youthista.

Pyry: Yhteisiä suosikkeja on, kuten Tool, ja pitkään toisemme tunteneina suosittelemme bändejä toisillemme, mutta 8½:n soundi on pitkälti sattuman kauppaa.

Aleksandr: Kolina, surina ja tietynlainen nörtähtävä ulkopuolisuus vetoavat minuun. Musiikillisista vaikuttajista voisin mainita Joy Divisionin, Velvet Undergroundin ja - kyllä - Toolin kaltaisia, melkein kliseisiä klassikkonimiä.

3. Omakustanteenne "Elephant" on paketoitu varsin mukavasti DIY-hengessä biisien sanoituksia myöten. Saako levyä ostaa keikoilta?

Aleksandr: Levyjä ehdottomasti saa ja pitää ostaa keikoilta. Tulkaa nykimään hihasta, ihmiset! Jokainen Elephant-levy on käsin askarreltu ja sydänverellämme siunattu uniikki keräilykappale, jonka eBay-hinnalla saatte myöhemmin kuitattua asuntovelkanne. Mukana on myös yliopiston kellariluolassa salaa tulostettu sanoituslappu, jonka avulla kaikki musiikkimme mysteerit avautuvat.

4. Arvostelitte myspace-sivullanne Turun tämän hetkistä keikkatilannetta, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011.

Minna: Suuremmat illanviettopaikat voisivat joskus järjestää keikkailtoja myös pienemmille bändeille viikonloppuisinkin. Mitä tulee uusiin keikkapaikkoihin, on tilojen löytäminen yllättävän hankalaa vaikka kaupungissa on paljon rakennuksia tyhjillään.

Pyry: Kulttuuripääkaupunkiprojektia on vaikea niellä täysin mukisematta, kun ottaa huomioon, että pienet elokuvateatterit on suljettu yksi toisensa perään, konservatorion määrärahat ovat jatkuvasti tiukilla, kauniita historiallisia rakennuksia puretaan tai jätetään lahoamaan, TVO muutettiin pyöräkellariksi, etc. Onneksi on Humalistonkasi Openstagen kaltaisia kulttuuritekoja, jottei tarvitse ravata pelkästään S-osiksen ja treeniksen väliä.

5. Laulaja-kitaristi Alexandr Manzosin ilmaisu on varsin spokenword-vetoista. Mistä biisien sanat kertovat? Elephant-biisissä lauletaan ainakin dreadlocksien polttamisesta katukäytävälle. Olen aina miettinyt, miltä palavat rastat haisee?

Minna: Itse otan Allun sanat vastaan manifestina sitä kaikkea vastaan, mikä minua joka päiväisessä elämässä risoo. Palavat rastat haisevat palaneille rintaliiveille: aatteille, jotka ovat enemmän oman egon pönkittämistä kuin varsinaista aatteen paloa.

Aleksandr: Biisit kertovat elämästä 2000-luvun maailmassa ja siitä, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja mielikuvia se minussa herättää. En halua lähteä pilaamaan muiden tulkintoja definitiivisillä Director's Cut -mielipiteilläni. Ketä se hyödyttäisi, että kertoisin biisien kertovan Turusta, baareista, sosiaalisesta mediasta, opiskelusta, turhautumisesta, tästä vuosikymmenestä, vuosisatojen ajan muuttumattomina toistuvista virheistä, kuvitelluista salaliitoista, maailmanlopusta, James Joycesta, avuttomuuden tunteesta, mystisistä voimista, elefanteista, taideteorioista, palavista rastoista, etceterasta, komeasta muukalaisesta nimeltä J. N. E., niistä ja näistä, minusta, sinusta, meistä, kaikesta mahdollisesta?

6. Mitä haluaisitte, että yhtyeellenne tapahtuisi seuraavan kahden vuoden aikana?

Pyry: Hienointa olisi päästä soittamaan sen uuden kaivatun turkulaisen rockluolan lavalle hikeä valuvalle yleisölle sekä päästä soittamaan lisää keikkoja myös Turun ulkopuolelle.

Minna: Pitkäsoitto, vaaraa, hikeä ja hitosti keikkoja. Pieni kesäkiertue olisi ehkä parasta ikinä, mutta se saattaa mennä jo kauemmas kuin kahden vuoden päähän...

Aleksandr: Eniten toivon, että joku saa tästä jotain irti ja mahdollisesti inspiroituu tekemään jotakin kehittävää. Kuten pelastamaan suomalaisen kirjallisuuden. Please.

7. Terveisiä ihmisille jotka eivät vielä ole käyneet teidän keikalla?

Pyry: Tärkeintä on ääni, yllätyksellisyys ja bassotaajuuksien värinä rintalastassa, ei ulkoa opetellut lavakoreografiat Silja Line-uskottavalla lavapreesenssillä. Tulkaa ja kuunnelkaa.

Minna: Unohtakaa järki ja luottakaa tunteisiinne.

Aleksandr: Lainaan ulkomuistista Wagner-possua: "Näin unta, että olin helvetissä. Se ei ollutkaan paikka vaan haju. Oikeastaan pidin siitä." Tulkaa!

http://www.myspace.com/ottoemezzoband

Humalistonkatukasi Open stage 12.4.2011, Turun Klubi